maanantai 24. syyskuuta 2012

Saumurilla päiväajelu

Ajelin tänään lasten kanssa saumurin luokse, kankaat mukana.

Hih, ompas se pikkumöhkäle, paljon isoja lankarullia ja toosi monimutkaisen näköisiä viritelmiä (jos kurkistaa konepellin alle). Ensin vähän koeajoa ja eikun leikkaamani jumppahousujen kankaat esille ja antaa palaa!

Olipas se kätevää! Melkein liiankin helppoa! ja voi miten kaunista!Jos vertaa minun ompelukoneen jälkiä ja niitä jumikohtia ja erimittaisia kankaita mitä välillä on. Kaikki menikin siihen asti suht mallikkaasti (mitä nyt tikkasin palasia ensin väärin kiinni ja miettimisoikosulkuja että miten näistä palasista saadaankaan housut.. no pikkujuttuja) kunnes aloin ompelemaan resoria. Noviisi aloittaa siitä mistä kaikki saumat ovat päällekkäin ja samalla myös kankaan paksuin kohta. Ammattilainenhan ei tekisi niin. Kuului meinaan taas se "tiks" ja sitten ei liikkunut enää mikään. Tämä kävi taas aivan liian nopeasti etten ehtinyt pistää edes vilkkua päälle, vaan kone jäi jumiin.

Pieni kone ja pieni suttu. ISO KONE JA AIKA ISO SUTTU, voin kuulkaa kertoa. Meni oikein kylmät väreet kun konepelti avattiin ja kolaria alettiin selvittään. EI ollut meinaan ihan pikkujumi..
Kai siinä meni vajaa tunti kunnes onnettomuuspaikka oli raivattu. Olin aika varma että koneesta ei olisi ollut enää ajelulle, vaan kyllä se pörähti sitten viimein taas tielle! JUHUU! matka jatkuu, mutta vähän kunnioittavammin, ja EI niin paksusta kohtaa..

Kas tässä uudet jumppahousut!
Kovin on samannäköistä kangasta kuin edellisissä housuissa, mutta se johtunee siitä että ei ole muuta velour kangasta tai muutakaan tuollaista kangasta josta vois jumppahousuja ommella. Kelpasivat! Hyvä niin.

Leikkasin uudet kaavat (strets-housukaavan leggarikaavaksi) ja ajattelin tehdä leggarit neidille. Teinkin, mutta olikin vähän haastavampaa.. En tajunnut ottaa saumurivaraa ja kangas mitä ompelin, ei ollutkaan niin trikoota ja joustavaa kuten olin kuvitellut. Ja sitäpaitsi piti saksia yks -okei kaks, saumurin neulomaa sivua irti, kun ajelin liian reunaa eikä saumasta tullut ohut, siisti tai mitään muutakaan kaunista. Niistä tuli tooosi pillit ja piukat. Sovitin raakileet neidille ja hyvä että edes meni jalkaan, saivat tuomion mappi ö.

Postilaatikkoon oli tipahtanut elämäni ensimmäinen tilaamani ompelulehti.
Niinkuin lehden kannesta näkee, ihania vaatteita on lehti pullollaan. Sitten iski masennus. Enhän minä osaa tehdä niistä yhtiäkään. Kaikissa oli jokin ihana yksityiskohta tai ainakin nappi tai vetoketju. Tai sitten koko oli alkava 110 lähtien. Enkä mie osaa pienentää kaavoja. Sitä paitsi ne leggaritkin meni jo roskiin.

*huokaus*

Saumurikin sijaitsee 80km päässä ja miun ompelukone suttaaa tai ainakin on hidas ja jälki on noviisin. En ala.
Katsoin jo ompelukurssejakin.. viimeinen ilmoittautuminen oli reilu kk sitten..

Pitänee kerätä siis voimia.

2 kommenttia:

  1. Pitäänee perustaa paikallinen ompeluseura, niinko joskus ennen muinoin. Katsotaan jääkö nyt puumerkki... -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oih, tuo olis niin hyvä siis ompeluseura! Kannatan ehdottomasti! Puumerkki toimii siis!

      Poista

Kiitos kun jätit puumerkin :)