Omppupiirakkahan siitä syntyi NeitiAinon hyppysissä. Ihan on neidin oma design. Oli oikein hyvää, niin hyvää että sitä ei enää ole... Ja saatiin vähän jokirapu-herkkujakin iltapalaksi. mums.
Sitten meinasi päivä mennä sisustukseen.
Neidin huone on saanut menneellä viikolla uudet tapetit, joten huone oli kovin remontissa ja alaston... Kittasin kaikki reijät, hyllyt pois ja piiloon. Ja sitten tilalle uudet reijät! Olishan se karua jos ei seinillä mitään olisi.
Samalla vähän sijoiteltiin hyllyt eritavalla.:) Ihan hyvin siihen mahtuu sänky alle jos haluaa vaihtaa järjestystä.
NoNIIIN, oli jo hämärä kun minä pääsin ompelemaan. NE resorit odottivat ja niiden ompeleminen hirvitti.
JOTEN, Mitä pitää tehdä aina ensin jos ei meinaa saada hommaa alkamaan?
Tietysti laittaa "työpiste" kauniiksi :)
Tilaamani "ompelu"pöytä ei ollut vielä valmistunut (ihmeen hidasta palvelua, tilasin sen kuitenkin toissailtapäivänä!!) joten kannettiin työhuoneen jouten oleva pöytä uudeksi ompelupisteeksi! Ja vähän kynttilää ja ja ja. Mies oli tehnyt minulle aamupäivällä sievän puulaatikon (tietysti koivusta) johon mahtuu oikein kivasti kuminauhat, lankarullat.. ihana. Ompelulaatikko. Täydellistä. EIkö?
 |
| takkahuoneessa äidin oma ompelupiste |
Ensimmäinen ongelmahan oli se, että ei mitään käryä miten resorit laitetaan. Suomalaisen miehen esimerkkiä noudattaen, learn by doing.. Ja taisin hoksata miten se pitäis laittaa! Vyötärön resorin harsin ensin kiinni, ihan vaan ettei ne karkais toisistaan.. Alku ei ollut kovin lupaava, "säädin hieman" poljin jalan korkeutta ja TIKS se meni jumiin. Ihan liian helposti ja äänettömästi. En edes tietosesti ajanut paikallaan ja toivonut että kone jatkaisi matkaa sutusta huolimatta. Onneksi Mies tuli ja korjasi = on se taitava! Sitten resorien ompelu sujuikin oikein hienosti! JIHUU! onnistui! Lahkeen resorin uskaltauduin ompelemaan ilman harsimista ja sehän olikin parempi ratkaisu. Hirveessä Flowssa vielä toinen lahje! TADAAAAA, Housut on valmiit!
Itseasiassa tuli havainto että tuo "vahinko" ompelu onkin ehkä vähän reteempi ja hienompi ratkaisu kuin tuo oikein ommeltu resori. No, hölmö ei huomaa ja viisas ei virka, sanois joku.
Arvatkaas onko aika ylpeä olo? Minun elämäni ensimmäiset housut. Kyllähän nuo varmasti tippuu Ainon päältä tai on liian lyhyet tai tai .. mutta sitten tuunataan. EIkös se ole tän ajan juttu :)
Haastan kaikki äidit tekemään lapselleen ainakin yhdet housut. Olen tullut sellaiseen tulokseen että on itseasiassa yleissivistävää osata tehdä lapselleen housut. Kiitos Miku rohkaisusta!
Aika hyvillä mielin saa köllähtää sohvalle tämän päivän päätteeksi!
Anu
Kiva kun laitoit bloginkin pystyyn! Ja hei, totta tosiaan, ne onnistui! Vaikka mie en yhtään epäillytkään, mutta itse taisit vähän ;) Siitä se lähtee ja kohtapa huomaat, että kaappitila loppuu kesken, niin valmiiden vaatteiden osalta, kuin kertyneiden kangaspinojenkin osalta ;)
VastaaPoistaOot tehny kyllä ihanaa kaikenlaista. :)
VastaaPoista